Päivän kuulumisia

Meillä yritetään lähes epätoivoisesti tällähetkellä opetella muiden ohittamista. Täällä korvessa vaan kun ei tule juuri koskaan ketään vastaan. Sitten jos edes kerran viikossa joku sattuu tulemaan vastaan neiti olisi niiiiiin innolla menossa katsomaa. Vaikka kädessä olisi sisäfilee pihvi niin neitiä silti kiinnostaisi enemmän vastaantulija ja auta armias jos vastaan tulee niitä yli ihania reilun polven korkuisia silittely ja hellittely koneita (lapsia). Pelkän äänenkin kuuleminen saa neidin koko peräpään vatkaamaan kuin viimeistä päivää ... Mutta eiköhän tämä tästä kun nyt itse on selvinnyt ensin selkä säryistä ja heti perään viikon flunssa kuumeilusta. Pääseen "pitkästä aikaa" taas kunnolla lenkkeilemään eikä tarvitse mennä lähi metsään juoksuttamaan vapaana kun ei tarvitse koko ajan toivoa ettei neiti nykäise hihnasta niin että mamman selkään sattuu.

Miten Nola?

Meillä tässä ollut taas reissua tuolla Lapin puolella koirien ja sen ison rakkaan lapsen (miehen) kanssa.. Perheloma
Huomasi kyllä koiristakin että pitkä loma keskellä Lapin erämaita ilman hihnaa/pantaa teki erittäin hyvää. Automatka kotiin oli apea kun taisi vaistota omistajien mielipiteet, että ei yhtään kiinnostaisi arkeen palaaminen

Hehkutus maximus tännekin:

Tuossa alkuillasta kotona odotti kynttiläillallinen Oi video. Löytyi Suden (minun) romanttinenkin puoli taas
Ruokailun ja hempeilyn jälkeen lähdettiin käymään ihan hupiajelulla kuten alkuaikoina oli tapana.
Siellä sitten keskellä ei mitään tuijoteltiin tähtiä auton konepellillä ja hytistiin, kunnes tän naisen ilme oli kun mies polvistui eteen..

Eli, avomiehestä tuleepi lähiaikoina sitten aviomies

Johan tätä ehkä oli hetki toivottukin vuosien varrella

Nolalla ei ollut sydänmatoa eikä leishmaniaasia, jotka siis testattiin. Sydämessä ei kuulunut sivuääniä. Loishäätö on vielä edessä, jos se auttaisi. Mutta vilja näyttää olevan meidän koiralle nyt bannissa.

Ja Nolan ohitukset.. Noh, minun kanssa mennään ihan hyvin, mutta avon kanssa alkaa ihan hirveä pomppiminen ja sählääminen, jopa ihmisiä kohden yritetään hyppiä. Mulla se saa olla ihan löysällä edessänikin, niin ei ihmisten luo pyri Toiset koirat mennään mun kanssa ihan ok, mutta jos toinen alkaa uhoilemaan ja räksyttään, niin Nola kiinnostuu enemmän tai murahtelee takasin.

Mut tänään lähden itse Lappiin, Kittilään Ihanaa, tosiaan kun saa koiraa pitää enemmän vapaana kuin normaalisti. Porukoiden pihastakin pääsee heti joen jäälle, joten saa olla aikalailla ilman narua koko ajan.

Jiphei =)

Ei kiesus että voi olla ihminen r-i-k-k-i!
Ihana yö takana. Ensin rojahdat onnellisena sänkyyn ja juuri kun olet nukahtamassa - alkaa kuorsaus.
Kun totut alitajuisesti kuorsauksen tasaiseen rytmiin ja olet taas nukahtamassa - alkaa kuorsausKUORO.
Koirat ja oma mies mukaan lukien.
Siinä sitten nukut pätkä unta, kun epävireessä oleva kuorsauskuoro pitää huolen että et varmasti kuule hiljaista hetkeä.
Ei siinä muuten mitään, mutta koiria on turha herättää - ja miestä on turha edes YRITTÄÄ herättää.

Lähe tässä nyt sitten töihin..

Kosto on suloinen!!

Yhyyy, mulla on kauhea kaipuu Lappiin Vaikka täällä etelämmässä on mukava asustella niin joku vain puuttuu. Onneksi on kohta pitkä kesäloma ja pääsee taas kotikunnille. Koirallakin enemmän tilaa juosta pitkin maita. Ja mökkimme!

Jade&Vito: Meillä on myös täällä oikea moottorisahasirkus kun hurtat ja ukkeli alkaa kuorsata. Mulla vaan tuo kuorsaus toimii kuin nuijan nukutus. Jos ei väsytä / uni ei meinaa muuten vaan tulla,niin heti kun kuorsaukset alkaa kuulua niin nukahdan samantien.
Äitini on joskus ihmetellyt kyläillessään meillä,että kuinka helvetissä voin saada unta kun on semmonen mekkala,että oksat pois. Mutta mulle tosiaan se kuorsaus on unimusiikkia, onneksi.

Meilläkin kuorsataan kilpaa aina joskus. Nola on äänekkäämpi kuin Ben oli Tai isäpuoleni jonka kuorsaus kuuluu ulos asti..

En tiedä miksi, mutta pistin pentukyselyitä tanskandoggikenneliin.. En sitten voinut pitää näppejäni erossa. Vaikka tiedän että eka pitäisi se auto olla, jotta voi kulkea paremmin.

Täällä kun vaihdettiin entistä isompaan paikkaan asustelemaan, on nyt tullut suunnittelun alle lisää molosseja.. Saapi siis nähdä, tupsahtaako jo tänä vuonna perheeseen lisää karvaisia lapsia
Tilaa riittää nyt mielin määrin ja laskeskeltiin että jos meinattiin itsekin syödä niin neljää koiraa olisi mahdollisuus pitää ilman että mahdolliset lääkärikulutkaan esteeksi koituisi

No, ite vielä hiukan jarruttelen.. mutta kun tuo mies...

Voi kunpa munki mies ei yhtään jarruttelisi.. Minä haluan vaikka ja mitä, mut tää toinen osapuoli.. Mutta otin itseäni niskasta kiinni ja kyselin jo doggipentueita. Kaksi lupaavaa vaihtoehtoa on tullut ja ajankohtana on ensi vuosi. Saa nyt nähdä miten käy.

Nii ja lueskelin aiemmin että Jade&Vitolla olisi dogokuume? Vink vink, Benin kasvattajalla olisi vapaana vielä muutama ipana Venäjällä hienosta dogovanhemmista...

Tännekkin viimeksi kirjoiteltu muutama vuosi sitten Ruttt, ei tainnut sittenkään doggia teille muuttaa hehe

Me ollaan nyt keskiviikkona (huomenna näköjään ) lähdössä yhtä taloa toiseen kertaan katsomaan, sunnuntaina ensimmäistä kertaa käytiin siellä siis. Tällä kertaa lähdetään tosin avon isosiskon ja sen miehen kanssa, he tietää taloista enemmän ja osaa kyselläkkin oikeita asioita välittäjältä. Molempia miellyttää se talo kovasti vaikka rempattavaa ja tekemistä siellä olisi vaikka muille jakaa. Tosin sitten saisi siitä tehtyä ihan sellaisen kuin itse haluaa! Yläkerta siis talosta kokonaan laittamatta kun lattia puuttuu ja lämmöneristykset, uusi saunamökki pitäisi pihalle rakentaa, kaikkea pientä ja ei niin pientä tekemistä olisi mutta hitto että siinä on pihaa ja tilaa! Yli 2 hehtaaria ja suht rauhallisella alueella, töihin kesäisin ajaa n.40 minuutissa ellei alle, lenkkeilymaastoja paljon lähellä.. Tarviiko enää jatkaa? Katsotaan nyt miten tässä edetään, jos kaikki menee hyvin niin luultavasti jo elo/syyskuussa pääsisi muuttamaan ja sitten meille voisi se kauan odotettu penskakin saapua

Ai siellä miehet jarruttelee koiranhankinnoissa? Täällä menee vähän toistepäin, avokki haluaisi myös pennun, mieluiten minun kanssani samaan aikaan.. Itse en kyllä välttämättä sen rotuista ihan vielä ottaisi, varsinkaan toisen molossipenskan kaveriksi, 2 molossiteiniä kuulostaa aika hirvittävältä En tosin kokonaan kieltäytynyt ajatuksesta, jos hän myöskin hoitaa penskan ja kasvattaa siitä kunnollisen niin mikäpä siinä

^ Haha, joo ei tullu doggia ei Sitten joskus myöhemmin..

Oi vitsit, minusta olis niin ihanaa saada joku rempattava talo, toi nykynen ukko kun on raksa-alalla niin siltähän se hoituis luonnostaan Mut pitänee vielä odotella muutama vuosi..

Onneksi mun nykyinen ukko ei jarruttele mua, tykkää pirusti koirista ja on yhtä innoissaan tulevasta pennusta ku minäkin. Sanoin sille jo jokin aika sitten, että kai tiedät että kolmas alano tulee sit varmaan parin kolmen vuoden päästä "Joo, tulkoot. Mie maksan sen kyllä!"

Mutta, aiheesta toiseen. Tällä viikolla valitaan mun pentu, ja olen jo nähnyt kuvat kolmesta pentueen uroksesta ja ilmaissut mielitiettyni kasvattajalle!

Noniin, pankissa on käyty ja välittäjä poisteli kaikki myynti-ilmoitukset talosta. Jäljellä vielä kuntokartoitus, jos ei talosta löydy mitään sen suurempaa vikaa niin muutto 17.9! Pitäisi kai alkaa jo pikkuhiljaa pakkailemaan ja heittämään turhat tavarat roskiin.

Tässä aletaan jo pikkuhiljaa suunnittelemaan mitä kaikkea tehdään pihalle (koirien häkkien paikat, saunamökin paikka, grillikodan paikka jne) ja mitä sisälle (mikä seinä kaadetaan ja mistä, mitä yläkertaan, tavaroiden paikat) Hoh, tekemistä riittää ja rahaa saa kyllä palamaan samalla Mönkijä olisi tarkoitus myös ostaa, pääsisi vihdoinkin kunnolla koiriakin juoksuttamaan samalla eikä vaan sillon kun mökillä ollaan

..Eipähän ole tekemisen puutetta enää sitten.

Olastic, voi haistakaa huilu! Minäkin tahdon sen omakotitalon!

Harmittaa ihan älyttömästi, kun kevättalvella/keväällä uutta asuntoa etsiskellessäni törmäsin mukavaan n. 90 neliön omakotitaloon, 3 h + k + s + khh. Vuokra 700e/kk (eli alle satasen isompi kuin silloisessa asunnossa), vuokravakuuskin olisi ollut ihan kohtalainen. Ja mikä parasta, siinä olisi ollut 5000 neliön tontti (en tosin tiedä, että voiko se olla niin iso vai onko tullut yksi nolla liikaa.. mutta olisi se 500 neliötäkin jo hyvän kokoinen) ja talo ollut syrjässä Haukiputaan keskustasta, keskellä metsää käytännössä.

Ongelmaksi sitten muodostui se, että talo oli sähkölämmitteinen eikä mitään varalämmitysmahdollisuutta ollut (mikä sinänsä jo ihmetytti - entäpä jos sähköt menevät talvella poikki pidemmäksi aikaa, mitäs sitten, sinnepähän jäädyt?) ja talon kuntokin oli vain tyydyttävä. Siihen olisi kyllä pienimuotoista remppaa saanut tehdä, mutta en sitten uskaltanut edes soittaa siitä, kun KELAlle soitellessa jutusteltiin ja alustavia laskelmia tehtiin, niin minulla olisi asumistuki tipahtanut yli satasella, joka oli vähän liikaa kun muutenkin sitä silloin sain vain sen 270e ja jos 130e:n jälkeen olisi pitänyt maksaa vielä 570e vuokraa niin ei olisi kesää siitäkään touhusta tullut.

Mutta ehkä sitä joskus minäkin..?

Joo tosiaan syyskuussa päästiin muuttamaan ja olihan se alkuun ihan kummallista asua keskellä ei mitään, pitkään tuntui siltä että asutaan mökillä Mutta nyt ollaan kotiuduttu ja tavarat on paikallaan sekä talo alkaa näyttämään jo kodilta!

Koirille piti tarhat ennen talven tuloa rakentaa, mutta eipä me sitten keritty eikä saatu aikaiseksi kysyttyä apuvoimiakaan, joten tarhatarvikkeet ovat unohtuneet pihalle. Pitäisi ne latoon siirrellä ja katsella keväällä uudelleen josko sitten onnistuisi. Ajatuksena oli myös pihan aitaaminen, se onkin mun seuraava projekti sitten tarhojen pystyttämisen jälkeen. Mietittiin että jos tuon "pihapiirin" aitaisi, tai edes sen hehtaarin verran tonttia, saisi piskit painella vapaana niin paljon kun sielu sietää. Se on kevään hommia, nyt saa keskittyä pelkästään lumen auraamiseen