Päivän kuulumisia

Ajattelin avata tällaisen perusaihe-alueen yleisen keskutelun puolelle, minne voi sitten huutaa kun koira on syönyt maitopurkin tai iloita kun aurinko paistaa.. Tai mitä sitten tuleekaan mieleen.

Samallahan tässä tulee sitten tutustuttua paremmin muihin foorumilaisiin

Me voitaisiin aloittaa meidän kuulumisilla...

Eli joops, kotiin tullessani täällä odotti katastrofi.. Mies makasi sammuneena koirien kanssa vessan lattialla. Molemmat eri kainaloissa. Olohuone oli kuin pommin jäljiltä. Koirat oli repinyt roskiksen kaapistaa pitkin kämppää ja näin ollen levittäneet maitopurkista menkkasiteisiin asti uuden "maton" meille.. Loistavaa

No ei siinä, herätin ukon ja koirat heitin parvekkeelle siivouksen ajaksi. Ukosta ei kauheammin apua ollut kun juoksi vessan ja olohuoneen väliä naama valkosena. Että näin meille tänää...

Siivousapua siis otetaan vastaan

Ihanaa.

Meillä ollaan muuttohommissa, on pitänyt pestä matot ja pyykätä kaikki mahdolliset peitteet ja koiranpedit. Pitää ostaa pesutorni, tiskikone, kaikki. Nykyisessä kämpässä on ollut erillinen pesutupa joten on voinut käyttää sitä. Seuraavassa ei ole, joten uutta vaan. Pakata pitäisi vaikka kuin paljon. Kiitos myös Nolan ettei sänkyäkään ole joten sekin pitää ostaa uusi.

Mut Ben on parantunut hyvin kastraatiosta

Meilläkin on muutto parin viikon päästä edessä.
Päästään onneksi ihanaan ympäristöön. Metsää on ku muille jakaisi ja koirien uimapaikkaankaan ei ole pitkä matka. Hyvä puoli uimapaikassa on se, että harvoin siellä muita koiria näkyykään.

Uutta joutuu tulemaan meillekin, sängystä kirjahyllyyn. Sohvat nyt on tuhottu ajat sitten ja ajattelin etten uusia hankikaan, ennenkuin suurinosa tuhoamisprosessista on ohi.
Jade on lopettanut tuhoamisen Viton tulemisen myötä, mutta Vitolla kun taas hampaita pukkaa niin voi hyvä tavaton...

Ensi viikolla sitten olisi tarkoitus ukon kanssa lähteä pariks päiväks Pietarsaareen

Me ollaan asuttu kerrostalokaksiossa kolmisen vuotta, ja nyt muutto Ikaalisiin rivitalokaksioon. Kuulemma siinä ympärillä on metsää ja mahtavat lenkkeilymahdollisuudet koirien kanssa. Asuntotoimistosta vielä sanottiin että aattelivat ihan meidän koirien takia sen rivitalon vuokrata meille Toivon kovasti että on rauhallista seutua koska nykyinen on kaikkea muuta kuin sitä. Ovia hajotetaan, kävellään takapihalla noin vain ja saatetaan tulla sisällekin asti jos ovi ei ole lukossa, biletystä naapureissa, jne. Poliisit on pariin otteeseen joutunut vierailemaan rapussa. Ei muuten, mutta koirathan tuosta hermoilee.

Juu, ja kyllähän tuommoinen itseäänkin stressaa pitemmän päälle.

Mä asuin pittijätkien kanssa yksiössä kerrostalossa. Hyvin meni ja liikuntaa saivat treenien lisäksi niin paljon kuin tarvitsivat. Jopa huomasin että tuhojenteko oli paljon pienempää kuin isommassa kämpässä, kun on piilopaikkoja niin vähän. Ja turha riehuminen jää ulos.

Nyt seuraavana asuinkohteena on omakotitalo, vihdoin! Mahtuu taas pari koiraa lisää jos sikseen tulee
Seuraava naapuri on pienen metsäkaistaleen takana ja muista ei ole hajuakaan

Tänää haettii pentunen vihdoinkin kotiin aamulla. Nyt jo alkaa tuntuu, että oon ite puhki. Jotenkin sitä niin jännitti ja odotti. Nyt sitten seuraat ja ihmettelet tuota ihanuutta. Yhtään pissiä ei ole tullut lattialle, ollaan menty käymään ulkona kun toinen saa silmänsä auki. Yöllä sitten varmaan lirahtaa myös lattialle.

Rocky otti pennun vastaan pelonsekaisesti. Rocky sai taannoin meidän kissaemolta persuksille kun meni syömään kissanpentujen ruuat. On sen jälkeen pelännyt kissanpentuja. Pikku hljaa alkaa lämpiämään.

Tää on mulle niin uutta. Hyvä kun osaa ees elää pennun kanssa Lelut meillä laitettiin sivuun kuten myös kaikki luut. Yks lelu oli unohtunu lattialle ni jo Rockyn piti murista. Kiellettiin ja takavarikoitiin sekin sitten.

Pentu sai nimekseen Riesa.

Mulla oli kans aikamoinen paniikki kun Nola saapui taloon Eka pentu jonka hankin niin etten enää kotona asunu. Hyvinhän meillä on mennytkin vaikka tuhoja on tehty "kivasti". Ben ei oikein tajunnut aluksi tuota pikkuista, mutta Nola taas murisi Benille. Lopulta ne sit nukkuikin sohvalla kahdestaan.

Jade&Vito, millainen se teidän tuleva talo on?

Muutettiin nyt Ikaalisiin ja ei niin hyvään kämppään. Ja ei ole vielä edes nettiä. Joten kännykällä surffaillaan. Pitäs tässä joku päivä käydä katsomassa agilityrata että vois nolaa käyttää siellä.

Me tultiin tänään mökiltä takaisin kotiin. Oli kyllä aivan mahtavaa mökkeillä! Kerrankin sattui oikein mukavat ilmatkin kohdalle. Se innosti sekä nelijalkaiset että myös kaksilahkeiset polskuttelemaan innolla järvessä. On se elämä siellä vaan niin huoletonta,kun koirat saa painaa vapaina aamusta iltaan ulkona,eikä meillä ihmisilläkään ole typeriä aikatauluja sanelemassa päivän kulkua.
Nyt jaloissa kuorsaa kaksi uupunutta,mutta onnellista kuolaörvelöä ja minä suunnittelen jo innolla uutta mökkireissua.
Laitoin muutaman foton kuvat-osioon poitsujen touhuista.

Eipä tullu mökkeiltyä tänä kesänä vaikka piti Jäi loimulohet ja uimiset haaveiluksi. Noh, kyllä sinne vielä ehtii. Nolakaan ei ole vielä kertaakaan mökillä käynyt.

Mulla alkaa työt 24.8 koulunkäyntiavustajana, ja illat kansalaisopistossa syyskuusta lähtien Jotenkin tuntuu paljon rentouttavammalta nyt, kun tietää että mitä tuleman pitää. Muuton aikana oli ihan sekaisin että mitenkä sitä rahaa tulee kun tukia ei saa opistosta ja sekin vain iltakoulua.

Ruttt kirjoitti:

Jade&Vito, millainen se teidän tuleva talo on?

Tää on tämmöinen perus tönö. 3 mh + oh + k + th + autotalli ja terassi. Ei kuitenkaan mitään poreammeita Periaatteessa kaksi kerroksinen (kellarikerros osittain maan alla). Omaa pihaa sen verran että koirat mahtuu olemaan ja vieraidenkin autot saattaa mahtua.

Ja EI. Me ei hankittu siksi 3 makuuhuonetta että voitaisiin perustaa parin lapsen perhe.. vielä.. Toinen on koirien käytössä missä on katosta roikkuvaa köyttä ja vähän aivopuuhasteltavaa ("namipelejä") ym. Toinen koti-kuntosali-meininkiseksi jossa on säkkiä ym. Kellarin takkahuoneessa sitten on biljardipöytää ym.

Muutama neliö löytyy siis. Mutta enempää ei ollut varaa ottaa lainaa
Ehkä sitten kun lotossa voittaa... (En ole lotonnut vuoden 2004 jälkeen...)

Minäkin olen aina sanonut avolle että kun talo hankitaan joskus tulevaisuudessa, niin siinä tulee olemaan koirille omat tilat Ja eipä pistäis hanttiin koska tietää mitä sotkua koirat voivat saada aikaan joten varmaankin parempi että koirilla on tilat missä nukkuvat yöt ja ovat yksin ollessaan. Ja koska mun haaveenani on kasvattaa tanskandoggeja joten odotettavissa on kuolavanoja katossa

Oi voi... On tässä viikonlopussa ollut kestämistä jo nyt vaikka ollaan lauantain keskipäivässä..
Piti eilen vaihtaa vaihde vapaalle pitkästä aikaan mutta ne suunnitelmathan nyt TIETENKIN meni mönkään ja nyt olen ollut kohta varmaan vuorokauden juoksuisen dopermanni nartun hoitsuna........


Miten teillä muilla? =)

Koirista sen verran kuulumisia että Vito on melkein Jaden korkuinen jo, mutta massasta ei ole tietoakaan. Kasvaa ensin korkeuden näköjään ja tästä hyvästä luut paistaa vaikka syökin määrällisesti energiaan ym nähden saman verran jopa kuin Jade itse...

^ Ai teilläki eka tulee korkeus ja ollaan luut paistaen, kunnes alkaa vasta viimisenä massaa tulemaan? Nola kasvoi nopeasti korkeutta, eikä enää kasva mutta massaa on alkanut aika vasta tulemaan enemmän. Äitini jaksaa aina paapoa kuinka Nola on liian laiha jne. Lihakset näkyy, mutta hoikka tuo tyttö on vaikka syö ku hevonen.

Mut me saatiin ihan uusi kämppä, muutetaan 15.päivä! Ihanaa jättää tämä homeloukku pois. Koirakin reagoi täällä. Nyt saatiin isompi kämppä halvemmalla, ja myös rivitaloasunnosta.

Joo näin näyttää tapahtuvan.. Hassua vaan seurata tota kasvua kun vertaa vanhempaan.. On meinaa kuin yö ja päivä luonteineen päivineen.
Jadella tuli kasvussa ensin massa, nyt hitaasti korkeutta. Mutta Vito..
Ja mitä luonteeseen tulee niin Jade on niiiiiin luupää ettei todellakaan ihan kelle vain sopisi ekaksi, jos vielä kolmanneksikaan koiraksi.. Mutta Vito istuu vaikka tunnin paikallaan yhden lihapullan takia

Meillä siis asustaa Mastiffi neiti Milli jolla on ikää tällä hetkellä 5kk.
Juuri tuossa päivällä taas ihmettelin että missä välissä se pieni suloinen karvapallo on jo kasvanut noin isoksi tytöksi. Painoa neidille on kertynyt jo 28kg ja kultainen noutaja jää korkeudessa jo kakkoseksi. Vastahan se pikkutyttö oli mopsiakin pienempi.

Täällä ollaan nyt muutto puuhissa "pikku neiti" pääsee muuttamaan pois kerrostalosta .
Rivitaloon olisi tarkoitus päästä heti joulun jälkeen muuttamaan. Nyt vasta aloitetaan pakkaamaan kun on ollut niin kiirettä töissä ja pakkaamista ei ainakaan yhtään helpota se että on yksi pieni "auttamassa". Minä kun saan tavaraa laatikkoon niin neiti olisi jo viemässä tavaroita "takaisin paikalleen" .

Saas nähdä miten pikku tytön ensimmäinen uusivuosi menne. Täällä huolto joukot toivoo sormet ja varpaat ristissä ettei vain tulisi neidistä paukku kammoista.

Mamma on saanut olla ylpeäkin meidän Millistä. Vaikka Milli tekisi mitä niin aina kun mamma huutaa TÄNNE pikkuinen ryntää hirveällä vauhdilla mamman luo (tuo ei ylensä edes juokse).
Vielä kun saisi Millin oppimaan sen ettei kaikkia vastaantulijoita tarvitse mennä tervehtimään. Välillä se jopa onnistuu aivan mallikkaasti jos tulee aikuisia vastaan mutta herranjestas jos tulee niitä maailman ihanimpia pieniä silittely ja rapsuttelu koneita vastaan (lapsia) niin hommasta ei meinaa tulla yhtään mitään. Neiti kiskoo minkä jaksaa lapsia kohti ja kun ei edes tunnu auttavan jos pannan nostaa kurkkuun. Nykyään siis emme mene lenkillä tapaamaan ketään eikä kukaan tule tapaamaan meitä mutta siltikään se ei ole vielä mennyt neidin paksuhkoon kalloon. Ehkä vielä jonakin päivänä

Täällä jännäillään tänään, että kuinka meidän bullmastiffi suhtautuu raketteihin. Retku ei ole vielä koskaan nähnyt ilotulitusta,niin saapa nähdä mitä mieltä se mahtaa siitä olla. Onneksi meidän toinen koira Rontti ei pelkää yhtään rakettaja, päin vastoin. Rontti on riemusta sekaisin aina kun ammutaan raketteja, häntä heiluu ja koko koira heiluu vimmatusti! Toivon että Retku ottaisi Rontista mallia,että ei tarvitse pelätä.

Minulla oli joskus aikoinaan cockeri joka pelkäsi raketteja aivan hysteerisesti. Se ei tullut vuorkauteen pois sängyn alta, ja sinne se juoksi heti kun toka raketti pamahti ulkona. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen miettinyt,että sen koiran rakettipelko saattoi olla osittain mun itseaiheuttama. Ekana uutenavuonna nimittäin hössötin itse aivan liikaa,,kaikki verhot kiinni,radio kovalle ja hyssyttelin koiraa koko illan. Jälkeen päin ajateltuna sillä hösäämisellähän minä todennäköisesti viestitin itse sille koiralle,että nyt on paniikki tilanne.

Rontin kanssa toimin sen ekana uutenavuonna aivan päin vastoin. Kaikki verhot oli auki, radio oli kyllä päällä,mutta ei kovalla. Ulkona käytiin ihan niin kuin normaalistikin. Rauhassa pysähdyttiin ulkona katsomaan mistä pauke tulee, eikä Rontti pelännyt yhtään.
Toki tiedostan että koirissakin on yksilöinä suuria eroja,toiset vaan on paukkuarempia kuin toiset. Mutta meinaan kyllä tänään toteuttaa samaa "normipäivä" meininkiä Retkunkin kanssa,ulos mennään raketeista huolimatta,eikä turhia hössötetä. Voin sitten huomenna kirjoitella tänne miten sujui.

Mutta nyt metsään väsyttämään koirat, illalla on tulossa 2,5kg chihuahua yökylään. Täytyy ottaa isoimmat höyryt pojista irti,niin ei jää pikku koira jalkoihin.

Meillä oli neiti alku illasta vähän levoton ja kummissaan että mistä se pauke tulee. Ensin ei oikein vesimaistunut mutta illan mittaan sekin parani. Illemmalla vesi ja ruoka maistui jo oikein hyvin mutta pihalle ei neitiä huvittanut mennä. Vähän käytiin terassin puolella raketteja ihmettelemässä kun Milli suostui sinne tulemaan. Muuten me 2 jalkaiset oltiin kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan.
Pyrimme olemaan oikein yli rauhallisia eikä neitiä rapsuteltu ja paijailtu sen enempää kuin normaalistikkaan. Tämä oli siis meidänkin Neitimme ensimmäinen uusivuosi. Ihan kohtuu hyvin se meni ei ainakaan koirasta tullut aivan äärettömän paukku arkaa.

Rivariin muutto näköjään tekee ihmeitä sisä siisteys harjoittelulle. Sisälle tulee enään melko harvoin ehkä n. kerran viikossa.

Yezzi, millainen asunto teille tuli? Me kans muutettiin taas uuteen kämppään, rivariin edelleen. Isompi tämä on kuin edellinen, eikä ainakaan ole hometta! Nola ei ole ollut moksiskaan muutosta, nauttii vaan kun on enemmän tilaa. Ja jospa sitä olis tilaa sitten toiselle koirallekin kun aika on oikea..

Nola vähän vieroksui raketteja, muttei sitten myöhemmin enää pitänyt minään. Tai näin sanoi äitini joka hoisi Nolaa sen yön, itse olin viihteellä. Ja huomasipa taas että oltiin mamman luona joululoma, kun koira sai ties mitä suuhunsa kun silmäni vältti.. Eipä enää oma ruokakaan maistunut. Onneksi täällä kotona ei enää nirsoile.

Oikeastaan tämä ei ole edes rivitalo vaan paritalo. 65 neliöinen saunallinen kasio.
Tässä on pieni rykelmä jossa on useampia pieniä rivitaloja ja paritaloja. Milli hiukan ihmetteli kun muutto laatikoita kolahteli ovesa sisään vähän väliä. Ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa Milli oli kuulemma ollut vähän apea ja ei ollut oikein ruoka maistunut mutta heti kun mamma tuli kotiin niin kaikki oli taas hyvin.

Meillä on neiti oppinut kerjäämään vanhemmillani ollessaan. Aina kun sinne mennään kerjääminen alkaa hyvinkin pian. Omilta perheen jäseniltä neiti ei kerjää mutta etenkin äidiltän ja isältäni kun aina tuppaavat jotain antamaan vaikka kuinka kieltäisi. Sitten annetaan vaikka salaa jos mammalta ei heru muuten lupaa . Se on sentään mennyt vanhempieni kovaan kalloon ettei ruokapöydästä anneta mitään.

Meillä Rontti oli taas riemusta sekaisin,kun ulkona oli raketteja. Meiän Retkukin suhtautu yllättävän hyvin,mitä nyt ulkona piti varmuuden vuoksi vähän murista jos kuului kova pamaus läheltä. Sisällä ei ollutkaan mitään probleemaa,kun Retkun kaikki energia meni vierailevan chihun kyttäämiseen. Hauskaa oli seurata kun meiän 70kg otus makasi lattialla,pää tassujen välissä ja yritti näyttää pieneltä. Heti kun pikku koira uskaltautui lähemmäs,Retku aina pomppasi heti ylös ja sitten aina taas sama alusta. Loppuillasta kaikki kolme koiraa nukkuikin sitten olkkarissa lähekkäin.

Meillä myös nyt saunallinen rivitalokaksio, 66 neliötä =) Takapiha vaan on pienempi kuin edellisessä, mutta ei se haittaa. Mukavampi tämä on muuten.

Nola on kipeänä ja meillä on ensi viikolla aika, pitää ottaa näytteitä. Koira on aivastellut jopa ulkona, räkää valuu ja karvaa lähtenyt hieman eri puolilta naamaa ja kaulaa. Sekä pitkään on jatkunut sitä, että koiran kiihtyessä alkaa yskiminen. Lekuri meinasi että voi olla jotain vakavempaa kun Espanjasta tullut, sieltä kun tulee monesti kaikenlaista..

Höh..toivottavasti Nola tulee pian kuntoon. Kerrohan sitten mikä sillä on jahka selviää. On kurjaa kun nuo karvakamut sairastaa. Mulla vieläkin tuoreessa muistissa Rontin pitkä sota hiivaa vastaan.

Onneksi tuo lekuriaika on kohta. Taidan samalla kysyä kaiken mahdollisen mikä mulla on mietityttänyt. Nolahan on aina ollut todella hoikka tyttö. Lihasta on mutta hoikka se on. Läskiä ei siis ole kyllä lainkaan. Se on nyt vuoden ikäinen ja edelleen hoikka, se syö hyvin (barf) ellei oteta huomioon tän muutaman päivän aikaista syömättömyysaikaa (johtunee sen kipeänä olosta tms). Sillä silti kylkiluut ihan näkyy, ja mietin että voiko sekin sitten johtua jostain isommasta huolesta? Sehän on myös todellinen läpipaskoja, kun syö niin miltei aina tulis kakka hetijustnyt. Tosin Espanjassa noi alanot ovat aika usein hoikkia, riippuen linjasta. Mutta Nolan vanhemmat on suht. isorunkoisia muttei nekään läskejä. Noh onneksi kohta pääsen kysymään kaiken mahdollisen.
Inhottaa kyllä aina nämä kun päätä pitää vaivata kaikella. Itse kun olen niin vainoharhainen kaiken kanssa, ja vielä enemmän eläinten kun eivät osaa itse sanoa mitään =E Benin kanssa mulla meni välillä vatsakin ihan sekaisin kun piti miettiä ja hoivata. Ja sekin vielä kun pallit poistettiin niin lekuri sanoi että sen pitäisi heräillä siinä parin tunnin kuluttua.. Jep, Ben koisasi vielä noin viiden tunnin jälkeen! Yritti se joskus nousta ylös kun pressua yritin ottaa sen alta pois että lähtis autosta liikkeelle mutta ei. Ei jaksanut ja nukkui vain. Kuuden tunnin jälkeen sain sen kannettua sisälle käyttäen lakanaa apuna, että itse käveli ja kannattelin takaraajoja. Oli silti ihan tokkurassa. Jälkeenpäin kun mietin niin taisi olla syynä se mihin luultavasti kuolikin, sydänvika.

Nyt ei ole nettiä äytössä. Tulen kirjoittelemaan taas heti kun netti toimii