Uusi tulokas, seniori edustaja

Heissansaa teille kaikille!

Itse olen kohta 19 vuotias tyttö Hollolasta. Sanottakoon, että opiskelen eläintenhoitajaksi/maatalouslomittajaksi.
Haluaisin lisätä soppaan vielä yhden, jo ennestään tutun, mausteen. Meillä kotona asustelee ensi maaliskuussa jo 9 vuotta täyttävä englanninbulldoggi Sulo ja 5 vuotias ranskanbulldoggi Lyyli.

Sulo, tuo vanha höperömme, on ikuinen haavelija ja edellisen elämän filosofi. Kiire ei kuvaa tätä herraa, puhumattakaan äkkipikaisuudesta. Huumorin tajua koiralta ei puutu, vaikka ikä alkaakin näkyä.
Surullista, mutta totta, Sulo ei kuulu terveimpiin enkunbulleihin. Siltä on leikattu pehmyt kitalaki, tassuissa furunkuloosia, sekä sen toinen korva on kroonisesti tulehtunut ahtaan korvakäytävän takia Vanhuus hieman lisännyt korvavaivoja, mutta yhä jaksaa porskuttaa iloisena. Ei voi muuta kuin kadehtia

Mitä Lyyliin tulee...*huoh* Sanotaan että kettuterrierin luonne sopisi tämän neidin kuvaamiseen Energinen, temperamenttinen, oppiva ja hyvin, hyvin äänekäs. Poikkeus vahvistaa säännöt...kai? :'D Tosin elämän alku tälle neidille ei lähtökohdiltaan ollut paras; se oli peruutus pentu, emmekä ole täysin varmoja, millaista elämää se kasvattajan luona oli viettänyt. Ehkä siis osa syynä tähän luonteeseen. Hyvin pelokas se oli, korvatkin nousivat pystyyn vasta seuraavana iltana meille tultuaan.
Lellitty sylikoira siitä kuitenki muotoutui

Olen palaamattoman ihastunut näihin ruttuisiin olentoihin, ja suurena haaveenani olisi hankkia bordeauxindoggi Ja heti alkuun haluisinkin kysyä seuraavaa; onko borkun ja enkunbullin luonteessa yhtäläisyyttä? Itse en harmikseni yhtään borkkua tunne, mutta enkunbullien kanssa on tullut pelattua

Toivottavasti mahdumme teidän värikkääseen joukkoonne

PS. kuvia laitan kyllä myöhemmin!

Tervetuloa Ruttuinen !

Ruttuinen tiesitkö että Lahdessa asuu eräs englanninbulldoggi kasvattaja jolla on myöskin borkku ? Häneltä voisi olla hyvä mennä kyselemään kuinka saman tyyppisiä koiria bulldogit ja borkut ovat. Hän ehkä osaisi niitä parhaiten verrata keskenään kun omaakin kokemusta on...

Vielä kerran Tervetuloa Mastiffi Millin ja muonitus joukkojen puolesta..

En ole tälläisestä tiennytkään. Tiedän kyllä yhden enkunbulli kasvattajan lahdesta, mutta siitä on jo aikaa, kun kävimme katsomassa heille tulleita pentuja. Pitääkin katsella uudelleen, jos näin lähellä asuu tämä henkilö.

Paljon kiitoksia vinkistä!!

Tervetuloa joukkoomme!

Ruttuinen on sitten hyvä, ja laittaa paljon kuvia ranskanbulldoggistanne tonne kuvaketjuun Olen läpen rakastunut tuohon rotuun, ja avokki myös. Ollut pitkään haaveena ja joskus se vielä tuleekin! Voisit oikeastaan aloittaa ihan oman ketjun ko. rodulle, mulla ainaski olis paljon kysyttävää

Paljon kiitoksia Ruttt!

Noo, en sanoisi että itse rodusta juurikaan mitään tietäisin Joskus tuli Lyylin mukana tulleita papereita luettua, mutta rotuun itsessään en oli niin paneutunut. Voin tietysti omistajana vastata kysymyksiisi, mutten todellakaan ole rodun asijantuntija


Niin surullista kuin se onkin, meidän vanha englannin herramme Sulo nukkui pois eläinlääkärin toimesta 1.12.2010

Laittaisin kuvia, mutten osaa :/

^ Voi että, onpa surkea kuulla. Otan osaa suruusi Mikä koiruuden vei?

Olen tavannut muutaman ranskiksen ja jokaista olen voinut kuvailla erittäin leikkisäksi ja jyhkeäksi koiraksi. Aivan valloittavia. Mutta onko tuo terveys millä kantilla? Onko sun ranskiksella ollut mitään kummempia? Miten tulee toimeen muiden koirien kanssa?

Kuvia voit pistää tänne: https://molossit.palstani.com/rodut-f6/kuvia-koiristanne-t15-150.htm ja kuvia voi lisätä ihan linkkeinä jos haluaa. Mutta tuossa viestin kirjoituksen yhteydessä ylhäälle tulee pieniä laatikoita, joissa mm. Lisää kuva (jostain syystä en itse pysty kirjoittamaan koodia millä kuvan saa tähän, se ei näy lähetetyssä viestissäni)

Sulolla oli keuhkot ja vatsaontelo täynnä nestettä sydänvian seurauksena. Olimme jo aikaisemmin huomanneet, ettei se ollut yhtä halukas nousemaan portaita, mutta emme osanneet muuten arvata Se oli kuitenkin pirteä, eikä íkinä valittanut kivusta (mikä tosin tyypillistä rodulle).
Itse kuitenkin huomasin maanantaina sen mahan olevan kuin ilmapallo ja se oli todella apea ja kipeän oloinen. Harmittaa vain kun kaiken huomaa liian myöhään

Leikkisiä kyllä Lyyli tuskin koskaan kasvaa aikuiseksi!
Ihme kyllä, Lyyli ei ole ikinä ollut sairas. Pienenä se putosi rappuset ja sen toinen olkapää kärsi, mutta muuten sitä ei ole tarvinut käyttää eläinlääkärissä O.o Sillä ei ole ollut rodulle tyypillisiä hengitystie onglemia, eikä se korise/röhkikään.
Mitä sosiaalisuuteen tulee, se on meidän oma vika. Osaksi tietysti sekin, ettei se pienenä saanut riehua sen jälkeen, kun putosi portaita. Meillä on aidattu takapiha, joten emme ole kauheasti ihmistenilmoilla liikkuneet. Ihmisiä kohtaan se on kiltti, innostuneena hyppii ja saattaa pusutella rajulla kädellä Toisia koiria se ei juurikaan siedä; mitä isompi, sen suurempi rähinä (ego kun on talon kokoinen). Toisaalta mitä olemme Lyylia mätsäreissä käyttäneet, kehässä se ei rähise, eikä kiinnitä toisiin koiriin huomiota, elleivät tule liian lähelle. Silti sosiaalisuutta olisi pitänyt pienempänä petrata enemmän Tietysti Sulon kanssa se tuli toimeen ihan hyvin, olisi vain halunnut leikkiä enemmän kuin mitä vanha jaksoi