Tottistelua

Mä funtsin, et ois kiva perustaa tälläinen tottistopic, jossa voi kysellä neuvoja jne, keskustella aiheesta. Mukaan vaan kaikki tavoitteellisesti treenaajat ja kotitottistelijat!

Helgan kanssa ei treenata mitenkään tavoitteellisesti. Mä olen siihen hommaan liian kärsimätön ja Helga liian hidas
Mein meininki ei tuu koskaan olemaan loppuun asti hiottua tokokenttä kamaa. Onneksi tätä ei odotetakkaan, siksi mä hankin bulldoggin, enkä saksanpaimenninta

Luoksetulo noinniinku hallinnallisessa mielessä on kunnossa, mutta ois kiva jos koira tulis luokse ja istus mun eteen, suoraan. Mutta ei, kun se kampeaa siitä väkisin sivulle istumaan. Jos koira jääkin eteen istumaan niin ihan vinoon. Ja mua nyt huvittas saada se suoraksi. Ollaan treenattu nyt niin paljon sivulle tuloa ja seuraamista, että koira tarjoaa sivulle tuloa vähänväliä, siksi homma meneekin tauolle hetkeksi, jatketaan sen aiheen parissa taistelua myöhemmin.

Miten mä nyt sit lähtisin etenemään tossa luoksetulon oikeassa asenossa?

Mä nakitin ukkokullan kuvaamaan mein reeniä huomenna videokameralla ja saatte nähdä pätkää, jos mä onnistun sen joskus nettiin laittamaan. Siihen vois kyl men aikaa, koska en itse osaa ja saas nähä millon mies ehtii.

Ja mä haluan nähdä treenivideoita!
Varsinkin hidastempoisista läskipäistä, joista saa välillä rautakangen kans kaivaa sitä virtaa ulos.
Ei sillä, Helga kyl tykkää tehdä jos palkka on kohdillaan, mutta se on h-i-d-a-s. Se seuraa liian takana ja istahtaa kaikessa rauhassa toiselle kankulleen, kun sen käskee istumaan

Meille kasvattaja sano suoraan ettei kannata edes yrittää mitään ihmeitä. Meillä siis Bordeauxindoggi Osaa se istua ja luokse tulla jotenkin. Välillä sitä vaan ei kiinnosta tulla luokse ja saa odottaa siis ihan pari minuuttia ennen kuin se löntystää luokse Ruokaa se odottaa istumassa tai seisomassa niin kauan kunnes napsautan sormia. Mitään kiertämisiä ja muita vaikeita en aio edes opettaa meidän rutulle, jotta hermot säästyy

Helga kuitenkin tykkää tehdä (kun motivointi on kohdillaan ), mutta se on toivottomsn hidas ja sen kouluttaminen on haastavampaa, kuin esimerkiksi paimenkoiran.
Mä tahkoan sen kanssa silti, hyvää aivokumppaa niin piskille, kuin emännällekkin. Kun ei ole toistaiseksi kummosempia tavoitteita, ei ole paineita treenata ja jos mä kertakaikkiaan kyrsiinnyn, jätän homman sikseen ja palaan asiaan, kun intoa taas riittää.
Siksi on kiva omistaa bulldoggi

Löytyy tuosta draiviakin. Joskus se paistaa itsensä sivulle perusasentoon sellasella innoilla, että mä kaadun sen viereen siitä törmäyksen voimasta
Mutta sillon se ei taas keskity ja sen asentoa joutuu korjaamaan muutaman kerran.

BH:n tuo myös luultavasti suorittaa jossainvaiheessa. Minä en sitä sinne vie vaan kasvattaja (rakas lapsuudenystäväni, joka omisti koiran ensimmäisen koiran elinvuoden ja omistaa edelleen, Helga on mulla sijoituksessa), joten senkin takia sen täytyy osata jotkut perusliikkeet. Ystävä hioo ne sit loppuun, mutta lupasin alustaa piskiä parhaani mukaan. Tuo on siitä hyvä koira, että sitä voi treenata sekä minä, että ystäväni ja heittipä se tänään itsensä ilman pyyntöä nätisti ihan vieraan tädin sivulle lenkillä, kun sillä oli maksakakkusia

Moikkelista kaikille siitä onkin aikaa kun viimeks kävin ja tännehän on tullu juttua kun pipoo

Tosta eteen tulosta sen verran vinkkiä että jos kosketus alustat opettais ni niiden avulla on helppo saada tuo eteen tulo aikaseksi ja nimenomaan kosketus kepin avulla.

Step 1 on se että hankit kepin jota käyttää esim radio antenni johon liimaat jonkin sortin pyörylän päähän ja aloitat sillä että näytät kepustaasi koiralle ja uteliaina otuksina koirat yleensä ainakin nuuhkaisevat kepustaa ja kun se kuono osuu keppiin niin kehu ja palkka.

Naksutin jos on tuttu niin sillä saa ajotuksen hyvin siihen kosketukseen mutta joku sana millä palkkaat niin käy myös. Pistä keppi pois näkyvistä vaikka selkäsi taakse ja sit sama uudestaan keppi esiin ja kun koira siihen kuonollaan koskee niin kehu ja palkka, tätä jatketaan niin kauan kunnes koira selvästi hoksaa homman ja tarjoaa toimintoa. Koiralle ei tarvitse antaa mitään suullista vihjettä edes alussa ainoastaan tehdystä työstä kehu ja palkka.

Kun kosketus keppi on hallinassa niin sitten yhdistät sen siihen luoksetuloon niin että pidät sitä keppiä alaspäin vatsaasi vasten sen pallon olessa ala vatsasi kohdalla jolloin koiran täytyy tulla eteesi koskettamaan keppiä ja pidät sen kepin todellakin kiinni itsessäsi jolloin koira tulee oikein kauniisti eteen ja lähelle.

Eli alotat ennen itse luokse tulon lisäämistä ihan paikoillaan sitä eteen tuloa.

Tässä yksi linkki kosketus kepin käytöstä (et jos nää ni kyl mekin sit)

https://www.youtube.com/watch?v=ifObfaJHuD4

(Jos koira ei tee oikein ei koiraa korjata millään tavoin se vain jää ilman palkkaa joka on sille rangaistusta tarpeeksi !)

Inka

Meiltäkin yksi oikein jäärä löytyy tai riippuu tietysti mille päälle sattuu.
Välillä osataan asioita aivan moitteettomasti ja välillä kun mamma käskee jotain mulkaistaan vaan mammaa tyyliin "tee ite" tai ylliin "mä oon mastiffi ja mä teen jos mua huvittaa".

Kun Milli oli pieni se pääsi lenkillä tutustumaan niin kaikenlaisiin ihmisiin kuin koiriinkin ja nythän tästä on tullut vähän ongelma. Mamman omaa tyhmyyttä tietenkin. Miten hitossa minä nyt saan tuon luupään olemaan vetämättä jokaisen ihmisen ja eläimen luo ? Tässä kuukauden päivät ollaan tehty niin ettemme tapaa lenkilläketään. Vaikka kuinka joku haluaisi tulla rapsuttelemaan niin en päästä. Mutta vielä edelleenkin neiti olisi menossa tapaamaan kaikkia..

Olisikos jollain vuosisadan vinkkiä tähän ?

Hihnassa kävelyäkin opettelimme niin pirun kauan. Ensi yritettiin tavallisella pannalla monta kuukautta ilman että homma toimi. Neiti meni vain lisää kierroksille siitä että aina kun neiti veti niin vaihdettiin suuntaa tai pysähdyttiin. Sitten kokeiltiin kuristavaa pantaa ja aina pieni nopea nyppäsy kun neiti veti tai meinasi jäädä jonnekkin. Hitto että oli voittaja fiilis vihdoinkin kun neiti alkoi tajuamaan mitä se mamma haluaa. Vieläkään homma ei aivan täydellisesti mene mutta silti on voittaja fiilis

Se tämän kovakalloisen kanssa toimimisessa on mukavaa että vihdoinkin kun pitkän harjoittelun jälkeen jokin asia menee sinne kalloon niin siitä tulee niin hyvä mieli ittellekkin. Toisin kuin joskus opetin vanhempieni kultaiselle noutajalle jotakin niin se tajusi sen samantien ja sitten vaan siirryttiin seuraavaan juttuun ilman mitään sen kummempia voittaja fiiliksiä