Marjo esittäytyy

Heips! Nimimerkin tai itseasiassa ihan oikean nimensä "takana" lymyilee Naantalilainen naisimmeinen kera koiralaumansa, joka siis pitää sisällään kaksi n. kolmivuotiasta perunkarvatonkoiraa sekä rakastakin rakkaamaan Dogo Argentinonarttuni Pulmun.
Pulmulla ikää on vajaat puolitoista vuotta ja emännällä 23 vuotta koiraansa enemmän. Koirista vastuun kanssani jakaa myös yks kappale kakslahkeisia.
Vaikka kotoa kaksi "ei molossia" löytyykin, niin pahasti ollaan isännän kanssa kakkosryhmäläisiin miellytty, varsinkin dogon tultua taloon.
Täällä siis lueskelemassa muistakin roduista ja mahdollisesti addiktoitumassa taas yhteen foorumiin lisää

Tervetuloa joukkoon!

Jokunen aika sitten ihastuin noihin karvattomiin, kun sellaisen tapasin. Miten teillä kaikki koirat tulee toimeen ja onko dogon leikit joskus liian rajuja pienemmille?

Karvattomat on meillä suht isoja (edustavat perulaisen kolmesta kokoluokasta sitä suurinta), toinen 63 cm ja toinen 55 eli pyörivät lähestulkoon samoissa mitoissa dogon kanssa, ovat tosin kevytrakenteisempia.
Neiti tulee toimeen molempien kanssa, vaikka muutoin onkin seurastaan melko valikoiva.
Pulmulla on myös toinen dogo kaverina ja on hauska seurata miten eri lailla leikkii karvattomien kanssa kuin toisen dogon.
Poikiin ei ole tullut naarmuakaan sitten pikkupentuajan, kun toinen osaa niin hellästi niitä kohdella...


muoks* lisäyksenä vielä, että karvattomat sen sijaan eivät tule toimeen keskenään. Niillä ei yksinkertaisesti synkkaa, johtuen tod. näk. siitä että ovat samanikäisiä ja toinen tullut meille 7-kuisena heikommista olosuhteista ulkomailta. Onneksi asumme omakotitalossa ja kaikille koirille löytyy omat tilansa.

Aa, niin juuri. Kun meillä tuo dogon sukulaisrotu alano leikkii sen verta rajuja leikkejä ettei uskalleta kovin särkyvien koirien kanssa leikittää. Tanskandoggin kanssa painii kuin mikäkin iso doggi, mutta tutun huskysekoituksen kanssa menee välillä niin rajuksi että Nola saattaa pitää niin kauan kiinni koirasta että joku tulee aukaisemaan sen suun

No mä olen tosi varovainen ton neidin kanssa mitä pieniin koiriin tulee. Pulmu on muuttunut toisten juoksujen myötä kovin epäsosiaaliseksi vieraiden koirien suhteen, joten se leikkii pääasiassa vain omien koirien ja nm. Rogativan Helmi-dogon kanssa.
Pentujen päälle se ei ymmärrä mitään ja melkein kaikki pienet koirat tuntuu ottavan sitä nuppiin (remmissä kyllä sietää, jos eivät naamaan tunge), etenkin sellaiset jotka räksyttävät kovasti.
Lisäksi sillä on pohjaton saalisvietti, joka sekin on osasyynä siihen, etten uskalla etenkään pienten koirien seuraan sitä luottaa. Mut kuten sanottuna, omien nakukoirien nahkat se on kyllä säästänyt, eli nätisti osaa niiden kanssa leikkiä.

Ihmisiä meidän typy sitten rakastaa, ikään ja sukupuoleen katsomatta, ihan hullun tavalla
Ja omaksi seuraksihan noi koirat on hankittukin, ei toistensa. Kyllä niille on hyvin riittänyt noi pari huolella valittua leikkikaveria, joiden kanssa pääsevät silloin tällöin telmimään.

Kuulostaapa sitten tutulta pienten koirien ja saalistusvietin kanssa =D Meillä kun kans tykätään saalistaa myös isompia koiria kuin olisivat suurriistaa, joten meidänkin kaverikoirat on vlikoituja.