American Bulldog

Amerikanbulldoggi näin suomalaisittain. Kuuluu molossien ryhmään "muut molossikoirat".

Alkuperämaana toimii Yhdysvallat, joissa koiria on kasvatettu jo pitkään ennen rodun tietoisuuteen tuloa "meille tavallisille" ihmisille. Rodun alkuperäinen käyttö on metsästys, mutta nykyisin koiraa käytetään myös suojeluun, vahtimiseen ja muuhun metsästyksen lisäksi.
Kuuluisa sanonta on "leuat täyttä rautaa - sydän puhdasta kultaa".
Säkä pyörii siinä 51-68 paikkeilla, ja paino 27-55 kg haarukassa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta koiran painon tulee olla suhteessa muuhun kokoon.

Siinä vähän faktaa jos jollekin tämä uutena tuli

Tänne siis höpinät näistä ihanista mulliturvista rodun alaisena.

Ambullit on kyllä upeita koiria. Joskus käynyt mielessäkin moisen hankinta, mutta meni muut rodut loppujen lopuksi edelle Onko Suomessa montakin kasvattajaa?

Mulle ei tuu nyt nimeltään ulkoa mieleen kun neljä kasvattajaa ja sit yks jonka nimeä on muista.. tai siis kennelin nimestä puhun

Sathylla on laatukasvattajia 3 kappaletta ja taitaa sitten pari löytyä vielä muualta. Ainakin näillä 3 on jokaisella periaatteessa erilainen koiravalikoima. Yhdellä on 100% Johnson linjaa, toisella tähtäimessä taakanvetokoiria ja kolmannella sitten enemmän petoviettisiä elukoita.
Ainakin kuuleman, käsityksen mukaan. Omassa kodissa taakanveto-tähtäävästä paikasta vanhempi narttu ja nuorempi jätkä sitten tuolta petovietistä

Mun ystävä kasvattaa rotua myös. Tosin pentueita ei vielä ole maailmalla, kennelnimi on kuitenkin olemassa. Tää oma ab on häneltä. Ei olisi tuosta luopunut ellen ois sanonut, että mä haluan sen, anna mulle
Arveltiin, että tulevaisuudessa, kun pentuja pyörii nurkissa ja näin, niin Helga vois tykätä olla ennemmin ainut lellipentu lemmikki. Täällä se saa olla ainut koira kolmen kissan kaverina. Helga on mulla sijoituksessa, mutta sen jalostuskäyttö on todella epävarmaa muutaman seikan takia.

Loistava lemmikki tää kuitenkin on, todellinen perhekoira, joka rakastaa lapsia ja nukkuu mieluiten sängyssä emännän vieressä

Ehkä maailman helpoin eläin, ainakin toistaiseksi. Kattoo sit, kun tulee ikää lisää, jospa se alkaisi vähän v*ttuilemaankin. Olisi kyllä suotavaa, neiti on senverta epävarma lössykkä, että mun puolesta siitä sais alkaa löytyä vähän luonnettakin. Vuosi vasta ikää, niin onhan tuossa aikaa aikuistua. Ja nyt on hyvää aikaa reeniä sille hyvä pohja, jotta sitten selvitään ehkä helpommalla, kun neiti tajuaa, että vastaankin voi sanoa.

Onkos tullut muutoksia ajanmittaan?
Meillä on tää nuorempi jätkä kyllä yhtä luonnetta vanhempaa ja muita koiria kohtaan. Ihmisten kanssa sitten varovaisempi vaikka ollaan sosialistettu pienestä pitäen. Tutustuu mielummin uuteen ihmiseen perää haistelemalla vaivihkaa
Jadella sitten on toi narttuviha kolahtanut ihan suoraan päälle. Tuossa eräs päivä tuli tämä sitten koettua kun vieras koira oli vapaana. Samanlainen tilanne ennenkin ollut mutta nyt tuli kiire pitää omaa koiraa loitolla ja yrittää saada vierasta koiraa kauemmaksi. Voi tätä juhlaa
Omistaja kuitenkin onneksi tuli paikalle ja ihmettelin Jaden reaktiota todella paljon. Kysäisin sitten ohimennen että onko koira mitä sukupuolta.. Narttupa hyvinkin. Ei siis ihme että tästä meinasi tulla välipala ellei olisi koppaa ollut omalla.
Ensin ajattelin että Jade reagoi voimakkaasti siksi kun oli vieras, mutta tässä nyt on viikkojen lomassa huomattu rähinää jokaisen nartun kohdalla mitä vastaan tullut.
Suojeluvietti mua kohtaan vaan noussut. Mutta muuten rauhoittunut siitä ad/hd:sta ja on sellane mamman sylikoira

Lahdessa muuten asustelee ainakin 1 Ambulli tyttönen teidän lisäksi. Ihana tapaus ja Millikin tykkäsi uudesta leikkikaverista kun lenkillä törmättiin..