Näyttelyt

Kuinkas moni harrastaa koiriensa kanssa näyttelyitä?

Meillä nuo taitavat kaikki harrastaa näyttelyitä, Kassu ehkä vähiten, mutta kyllä sitäkin näyttelyissä käytetään, ja Väiskiäkin sitten kun ikää tulee pikkuisen enemmän.

Meidän Dani onkin tällä hetkellä kasvattajan mukana Virossa, kun sillä on siellä huomenna näyttely, joten kaikki sormet ja varpaat ristiin, että meidän poika pärjää!!

Pidetään peukkuja Danille

Beniä mulla ei koskaan ollut aikomus käyttääkään näyttelyissä eikä sitä virallisiin voisikaan viedä, mutta kasvattaja on usein yrittänyt houkutella meitä Viroon tai Venäjälle näyttelyihin, ei kuitenkaan ole kiinnostanut sen vertaa
Nolaakaan ei virallisiin voisi viedä, mutta me ollaan jo match show'ssa käyty tutustumassa ja sosiaalistamassa. Saa nähdä uskallanko ikinä kehään asti mennä, koirat varmasti pärjäisi mutten minä

Mulla oli alkuun kanssa se, että en hel*etissä mene itse Danin kanssa kehään, ja sitten kaveri alkoikin Dania kehissä esittämään, mutta sitten Danille tuli stoppi vieraiden esittäjine kanssa, eikä liikkunut kunnolla heidän kanssaan, niin sitten oli itse pakko kerätä rohkeutta, ja painua kehään..

Ja voi herran pieksut sentään millainen se minun ensidebyyttini kehässä olikaan, en saanut Dania liikkumaan ollenkaan, tai siis sain kyllä, mutta en ravilla, vaan peitsaten, ja sehän on virhe, ja H sieltä sitten pamahti, kyllä ihan pikkuisen nolotti, koira oli kuitenkin sitä ennen kerännyt ERIä lähes joka näyttelystä, ja vara srertinkin, ja mitä teen minä, haen H

Oltiin kyllä jäyty mätsäreissä, ja siellä oli kaikki mennyt hyvn, ja poikakin ravasi oikein nätisti, mutta kai sitten jännitin sitä oikeaa näyttelytilannetta niin paljon, että se heijastui koiraan..

Sen jälkeen kylläkin alettiin treenaamaan Danin kanssa ravaamista, ja niin vaan alkoi poika ravaamaan minunkin kanssani kehissä, enkä itsekään jännitä enää ihan niin paljon kuin silloin ekalla kerralla. Tallinnassakin Eestin voittajassa uskalsin Danin kehään vieä, ja vaikka saatiinkin EH, niin olin silti tyytyväinen, etenkin itseeni kun sain pojan ravaamaan niin kauniisti.

Me ollaan käyty Retun kanssa yhessä virallisessa KR-näyttelyssä. Saatiin ERI, JUK2,PU2 ja varasert. Vaikka kasvattaja sanoi että harvoin bullmastiffi-junnut saavat hyvää tulosta koska kehittyvät niin hitaasti.
Se näyttely oli minullekkin eka iso näyttely joten jännitti pirusti eikä se kehä-esiintyminen ollut mikään paras mahdollinen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, ensi kuussa on sitten 2 näyttelyä, harjoitus tekee mestarin

Mätsäreissä ollaan Retun kanssa käyty 3 kertaa, tulokset olleet BIS3, BIS4 ja PUN5.

Onko kukaan sitten menossa tonne Voittaja 2009-näyttelyyn? Ite ajattelin ehkä mennä mutta ilman koiria.

Oon haaveillut jos joskus pääsis sinne edes kattelee koiria ja esiintymisiä
Mut niin hankala lähtee täältä asti sinne ja pitäis ottaa töistä vapaata ym.. Me nyt kierrellään vähän näissä näyttelyissä jotka sattuu olee täällä suunnalla ettei tartte matkustaa niin paljoa. Kattoo nyt jos näyttelykärpänen iskee ihan kunnolla ja Retusta joskus tulee "kunnon" näyttelykoira niin vois siellä Voittaja-näyttelyssäkin pyörähtää

Mun on pitänyt jo useampana vuonna raahautua tonne Voittajaan mutta aina vaan venyy ja venyy =E Saas nähdä jos sitä tänä vuonna kerkeäis, olishan se mukava jumittua doggikehän reunalle

Täällä on harkinnassa, että jos sinne lähtisi, mahdollisesti molempien doggipoikien kanssa, vaikkakin aika kallishan sinne on tuo näyttelyilmo, mutta katsotaan nyt..

Meille ei näyttelyuraa tule ainakaan Suomessa, kun rotu ei ole SKL:n hyväksymä. Joka ei haittaa varmasti ketään tän rodun omistajia..
NKC (National Kennel Club) järjestää kyllä AB näyttelyn joka toinen vuosi Suomessa, joka toinen Ruotsissa. Ja onhan tää oma rotunsa sitten kaikkialla muualla. Eli Viroon ja Venäjällekin tai vaikka Saksaan voipi lähteä jos moinen touhu kiinnostaa.
Meillä ollaan enemmän harrastepuoliskollisia ja tahdotaan tuloksia suorituksista, ei kehästä
Mutta ymmärrän kyllä niitä jotka näyttelyäkin harrastavat, onhan kaikessa se oma juttunsa.

Jadea sitä paitsi turha viedä näyttelyyn, kun kantaa häntämutkaa jonka perinyt jommalta kummalta vanhemmaltaan geeneistä.

Onkos kukaan menossa 9.8 Suonenjoelle Ryhmänäyttelyyn? Me mennään kokeilemaan miten siellä kehässä menee. Kiinnostaisi tietää onko sinne tulossa ylipäänsä miten paljon porukkaa, kuitenkin aika pieni paikkakunta kyseessä..

Me olemme oikeita näyttelyfriikkejä!!
Olemme käyneet jokaisen koiran kanssa pitkin maita ja mantuja. Edellinen bokseri Pele ei ollut kovinkaan menestynyt, joten sen kanssa ei kierrelty. Cassius taas on tähän mennessä ollut koiristamme voitokkain. FIN-MVA, RUS-MVA ja EST-MVA. Ikeristä kovasti toivotaan näyttelykehien komistusta, mutta pallia vaan odotellaan!

Kääkkä on myös pärjännyt hyvin. Ollaan vaan käytetty väärillä tuomareilla! Nuoresta iästään huolimatta on poika tullut PU3 ja vara-SERT.

Retu hienosti ryhmiksessä viime sunnuntaina ERI, JUK1, PU1, SERT ja VSP!
Oisko voinu päivä paremmin mennä
Saatiinpas se eka Sertikin sieltä, nyt vaan jännitetään uusia näytäntöjä ja kahta viimeistä sertiä
Ja arvostelukin oli todella hyvä, tietenkin junnu-koiran miinuksiakin vähän oli esim. kevyet askeleet mutta tästä on hyvä jatkaa.

^Onnittelut sinne!

Me ollaan vieläkin tyydytty vain käymään katselemassa Nolan kanssa näyttelyissä, mutta ehkä sitä innostuis epävirallisiin käväsemään ihan huvin vuoksi nyt kun niitä järjestetäänkin lähempänä.

Meillä olisi tarkoituksena mennä muutamiin näyttelyihin kunhan neiti vielä vähän kasvaa.
Sitten kun on muutamat näyttelyt käyty katsotaan kiinnostaako homma vielä ja onko koira edes sellainen että sitä kannattaa sinne viedä.

Pahoin pelkään että tässä käy vielä niin että siskoni kanssa pakkaamme auton joka viikonloppu ja ajelemme ympäri suomea eri näyttelyihin tyyliin lauantaina Turussa ja sunnuntaina Oulussa
Siskon koirien kanssa kun on tullut jo muutenkin noita näyttelyitä kierrettyä aika lailla.
Koirina on ollut amstaffi ja 2 englanninbulldoggia. Tosin nyt siskolta löytynee vielä borkku ja englanninbulldoggiensa pentu joten taitaa tämä näyttelyissä ravaaminen kohta alkaa

Isäntä kyllä totesi kun koiran hankkimista mietittiin että sehän ei mihinkään näyttelyihin mene. Noh tuossa 1kk taakseppäin herra itse ehdotti että mitäs jos lähdettäisiin joku kerta tampereelle niin että minä ja siskoni mentäsiin koiranäyttelyyn ja hän kävisi vähän shoppailemassa ja tulisi sitten näyttelyyn. Siinä oli kyllä itsellä ihmettelemistä ja ilmeeni olikin varmaan näkemisen arvoinen.

Noh nyt on sitten pentu näyttely ja yksi mätsäri takana..
Kyllä se näyttely kärpänen on päässyt vähän puraisemaan. Eilen mamma oli onnesta soikeana kun tuolla mätsärissä oltiin. Neiti olo kokoajan touhuamassa jotakin kun odoteltiin vuoroa että päästään kehään. Olisi pitänyt päästä katsomaan ihania lapsia , muita koiria , painia jne.. korvat oli taas ajoittain täysin koristeena. Kun meidän vuoro tuli ja astuimme kehään joku luultavasti vaihtoi koirani koska kehässä oli aivan eri koira. Siellä käyttäydyttiin kauniisti , kuunneltiin mitä mammalla oli asiaa , seistiin paikallaan nätisti ja juostiin nätisti vetämättä mamman vierellä. Voi että mamma oli ylpeä meidän pikku neidistä . Mätsäri se vaan oli ja harjotustahan sinne lähdettiin hakemaan juurikin siksi että olin aivan varma että tuo riekkuu kehässä ja siksi että mammakin tottuisi siihen menoon ja oppisi miten kehässä on paras toimia. Noh vaaleanpunainen nauha tuli pari kilpailussa mutta loppu sijoittelussa ei sijoituttu (niinkuin ei muutkaan isommat koirat). Oltiin siis pennuissa.

Oli kyllä aivan mahtava päivä vaikka ihan pirun kylmä olikin.

Jospa tännekkin sitten jotain päivitystä laittelisi Väiskin viimeisimmästä näyttelyssä käynnistä, joka olikin virossa tuossa kuun vaihteessa. Väiski siis lähti kasvattajan matkaan naapurimaahan, ja itse jäin kotiin jännityksellä odottelemaan mitä tuleman pitää.

Ja sitten lauantaina 31.7 koko päivän ensin jännitettyäni, tulikin iltasella ilmoitus, että Väiskillä on mennyt hienosti, ja tulos olikin seuraavan lainen: jun SERT, jun ROP, ROP ja RYP1, joten syystäkin olin ylpeä miun junioristani ja sitten ei muuta kuin odottelemaan sunnuntaita.

Ja taas odoteltiin koko päivä, että mitä tuleman pitää ja sitten jälleen iltasellä tuli ilmoitus, että tulos on seuraava: jun SERT, jun ROP, mutta ryhmät jäiväi ikävä kyllä väliiin kun matkalaisilla oli kiire laivaan, mutta ihan hienosti meni sitten sunnuntaikin poitsulta. Ja ylipäätänsä koko viikoloppu

Täällä suomessakin ja ylipäätänsä virossakin olleissa on mennyt hienosti, poitsu on joka kerta saanut ERIn ja kotkasta saatiinkin jo vara SERT, joten potenttiaalia poitsussa on, olihan sitä jo pentuna kun oli elämänsä ensimmäisess pentunäyttelyssäänkin jo heti ROP-pentu. Että näin on medän näyttelyt Väiskin kanssa sujuneet.

Dogit: Teillähän on mennyt hienosti ! ONNEA !!

Meidän neiti on ollut jokaisessa näyttelyssä oman ikäistensä narttujen paras mutta eri:ä ei olla vieläkään saatu. Saa nähdä miten kuun loppu puolella erkkarissa käy. Viime näyttelyssämme Mäntsälässä kun neiti päätti pistää pelleilyksi. Arvostelussakin luki että "tarvitaan parempaa kontrollia koiraan" Kyllähän se käyttäytyä osaa mutta tämä oli taas näitä ihania juuri 1w täyttäneen neidin metkuja . Hiukan kyllä hävetti kun olin kasvattajankin pyytänyt oikein katsomaan että olisiko vielä jotain parannettavaa seisotuksessa jne. Nooh kersa mikä kersa ja olihan tämä jo odotettavissakin. Eihän sitä nyt joka kerta voi ihan nappiin mennä.

^ Joo, hienosti on mennyt, se on myönnettävä, mutta parannettavaa on vielä meilläkin, tai ehkä lähinnä minulla kun en ole ihan yhtä hyvä, ymmärrettävistä syistä siellä kehässä kuin meidän kasvattaja

Että saa nyt sitten nähdä mitenkä meillä Väiski pojan kanssa menee Kouvolassa ja Heinolassa kun miun pitää taas itse sinne sen kanssa mennä, mutta olinhan minä sen kanssa itse kehässä kyllä kotkassakin ja hienostihan se sitten menis sielläkin, vaikka jännitys oli alkuun aika melkoinen

Onnea täältäkin teille!

Olen ite ajatellut seuraavan doggin kanssa ihan kehiin asti, mutta olen niin kamala jännittämään tuollaisia että huh. Hirvittää jo nyt ajatus. Mutta noh, eipä ole vielä sitä doggiakaan kenen kanssa mennä pällisteltäväksi

^ Jostais syystä minua ei enää jännitä oikeastaan ollenkaan kun sinne kehään menen, siellä vain ollaan ja sillä selvä, tuomari sitten kiltisti antaa sen värisen nauhan kuin antaa.

Ja Kovolassa saatiin tulos ERI2 PU3 ja Heinolassa tulikin sitten EH, kun tuomarin sanoja lainatakseni "tässä koirassa ei ole mitään muuta vikaa kuin että esiinty tänään ryhdittömästi, siksi EH".

Ja voi piip ja piip sentään, niin hienosti äsken kirjoittelin tänne ja juuri kun olin sitä lähettämässä, niin miun kone päätti käydä temppuilemaan ja hävitti koko homman.. Noh, kokeillaanpas uudetsaan..

Eli sellaista tässä lähdin kirjoittelemaan, että päivityksiä tännekin meidän Väiskin näyttelyssä käyntiin tuossa viime lauantaina (9.10) Tuuloksessa..

Olin pojan kanssa ajoissa paikalla, kun en ollut sinne lähteissäni missään vaiheessa täysin varma, että minnekä olin edes menossa.. No ei muuta kuin kamat ja koira autoon ja menoksi ja ohihan minä olisin sitten näyttelypaikasta suhauttanut, ellen olisi huomannut että tuollahan palloilee tuollaisia keltaliivisiä tyyppejä ihan hirmusti ja porukka kantelee näyttelyhäkkejä, joten vaihtoehtoja ei ollut montaa, siellä sen näyttelyn oli siis oltava ja ei muuta kuin ABC Tuuloksen pihaan ja perillä oltiin, helppoa kuin mikä.

No sitten ei muuta kuin kamat mukaan ja parkkihallia kohti ja oman kehän etsiminen sai alkaa.. Kehä löytyi ja leirinkin sain pystytettyä ja kun kerran ajoissa paikalla olin, niin ehdin mainiosti tutustua hiukan liukkaaseen lattiaan ja todeta, että ei ollut siitä haittaa meidän pojalle ja sitten ei muuta kuin odottamaan hekän alkua ja salaa tarkkailemaan vastustajia joita hiljalleen saapui paikalle.

Sitten koitti aika kun kehä alkoi ja toine kahdesta pennusta meni kehään ja sai arvostelunsa, mutta ei KP:ta ja sitten olikin junioreiden vuoro ja ei muuta kuin Väiskin kanssa kehään ja seisomaan ja odottamaan että tuomari käy meidät kaikki läpi ja sitten juostiin ja jäätin odottamaan omaa yksittäisarvosteluvuoroa.. Ja jännitys sai toden teolla alkaa kun seurasi muiden arvostelua ja totesi, että aika on tiukka tuomari kyseessä, kun ei montaakaan eriä jakanut ennen meidän vuoroa.. Sitten oli vihdoin meidän vuoro ja ei muuta kuin Väiski seisomaan tuomarin eteen ja odottamaan tuomarin arvostelua, hampaat katsottiin ja muutenkin koira tutkittiin läpikotaisin ja sitten ei muuta kuin ravia joka olikin hienoa ja pitkällä askeleella tapahtuvaa lentävää ravia ja taas seisomaan ja odottamaan lopputulosta ja vaaleanpuneinen nauhahan se sieltä tulla tupsahti. Sitten odottamaan loput juniorit ja sitten kaikki kehään ja poikien järjestämienn tuomarille mieleiseen järjestykseen saattoi alkaa.. Seisomaan, juoksemaan ja taas seisomaan.. Ja pian olikin ilmeeni vähintäänkin näkemisen arvoinen ( ) kun tuomari tuli meidän eteen ilmoittamaan että "number one" ja sinne sitten "ykköspallille" ja kehän laidalle odottamaan PU kehää..

Monen pitkän ja raastavan hetken jälkeen oli PU kehän aika ja sinne sitten odottamaan tuomarin päätöksiä.. Ensin seisottiin, sitten ravattiin ja taas seisottiin ja odotettiin ja odotettiin.. Sitten alkoikin järjestys löytymään ja ensimmäiseksi tulikin sitten valioluokan uros ja sitten seuraava yllätti minut täysin kun tuomari tulee meidän eteen ilmoittamaan että "second place" ja siinä vaiheessa ilmeeni oli vääntynyt jo järkyttyneeseen ( ) virneeseen kun tajuntaan iski, että jumankauta se SERT tulee meille!!

Siinä sitten ilolle ja hurjalle virneelle ei ollut loppua ihan hetkeen näkyvissä kun Väiski sitten meni ja yllätti minut aivan täysiin tuloksella ERI1 PU2 SERT että oikein hienosti meni sitten meillä tämä Tuuloksen ryhmis. Ja nyt sitten käännetäänkin nokka taas ensi kuussa kohti Viroa ja koitetaan saada pojalle se viimeinen jun SERT, että jos tuosta saisi sitten sen junnuvalion, mutta ei nuolaista/iloita vielä liikoja. Mutta nyt kun on suomessakin serti tili aukaistu, niin tästä on erittäin hyvä jatkaa.

^Onnea!

Miten olet muuten opettanut Väiskille sen, että toinen kopeloi koiran pysyessä asennossaan? Antanut pennusta asti ihmisten kosketella jne? Olen aina miettinyt tuota asiaa esimerkiksi rotujen, joiden rotumääritelmäkin sanoo rodun olevan varautunut ja epäluuloinen vieraita kohtaan, kohdalla. Omani kun on tätä luokkaa, ja jos veisin sen kehään (joka ei kuitenkaan tämän yksilön kanssa muutenkaan onnistuisi) niin luulen että saattais joko perääntyä antaen varoituksen tai yrittää pusutella kuoliaaksi..

^ Kiitos onniteluista!

Ja että mitenkö olen opettanut..? No tuota noin, ei noita oikeastaan ole missään vaiheessa tarvinut sillä lailla opettaa, noi kun kumpikin tykkää ja rakastaa kaikkia, eikä miun mielestä ole missään vaiheessa olleet mitenkään varauksellisia, tai Dani on ehkä ollut pikkuisen, tullut tällee vanhemmiten, mutta hyvin sekin on paikallaan aina pysynyt jos on niin vaadittu.

Lähinnä pallien roplaamista on suoritettu pennusta pitäen ja pyydetty muitakin se tekemään, että tottuisivat siihen. Ja tietty hampaiden katsomiseen on totutettu, ja siinä se, ei oikein muuta ihmeempiä ole tarvinut noiden kanssa tehdä. Toki tuo on aivan yksilöllistä, että ei voi kaikkien kohdalla mennä ihan noin yksinkertaisesti kuin noilla meidän omilla, eroja on. Tosin on noita kyllä yks jos toinen jatkuvasti silitelleet ja tutkineet ja lääppineet ja mätsäreissä on juostu, niin kait nuo on sitten siihen tottuneet, muutoin en tosiaan ole mitenkään erikseen sitä opettanut, mätsäreissä vaan käyty ja sitä kautta on sitten tullut tuo, että paikalla pysytään tilanteessa kuin tilanteessa.

Aivan. Uskoisin että meidän edesmennyt doggipoika olisi kyllä antanut räplätä mistä vain vaikkei koskaan näyttelyissä pyörähdetty. Mutta toi alano taas on sitä luokkaa, että varauksella ottaa kaikki vastaan joita ei tunne. Sen kanssa saisi varmasti tehdä enemmän töitä.

Nyt on sitten virosta eilen illalla, tai yötä se jo melkeinpä oli niin kotiuduttu onnellisena mutta pirun väsyneenä. Edelleen on väsynyt olo, eli reissaaminen on rankaa

Mutta siis tuloksiin, eli 6.11 lauantaina Väiski ERI1 junSERT junROP junBIS3 ja näin tuli Väiskistä sitten EE JCH

Ja 7.11 sunnuntaina ERI1 junROP ja BIS kehää ei enää jääty odottelemaan, että ehdittiin laivaan ajoissa, mutta aivan mahtava reissu kuitenkin muuten, kun sain tuosta nyt sitten eestin junnuvalion. Kaikki muu oli enää vain plussaa.