Alano español

Ei varmaan kovin moni tunne rotua, ei kuulu FCI:hin. Espanjalainen rotu, alkanut leviämään muuallekin Espanjasta. Kenneleitä löytyy jo Puolasta, Kanadasta, Belgiasta, Englannista, jne.
Meiltä löytynee tällä hetkellä Suomen ainoa alano Señora de las Tinieblas "Nola". Ikää 7kk ja värinä brindle.

Pieni esittely:

Alanolla on pitkä historia Espanjassa. On olemassa muutamia teorioita alanon alkuperästä, mutta todennäköisin on, että alano tuli 400-luvulla Pyreneiden niemimaalle ns. barbaariheimojen, Alanien, kanssa. Näin ollen alano olisi alauntin (http://en.wikipedia.org/wiki/Alaunt) ns. suora jälkeläinen. Vuonna 1350 kuningas Alfonso XI julkaisi hänen kirjansa "Book of Hunting", ja myöhemmin 1500-luvulla julkaistiin "Treatise of Hunting" (tuntematon tekijä). Molemmissa kirjoissa on yksityiskoihtaisesti kuvailtu alanoa.

Espanjalaiset tekivät tutkimusmatkoja, valloituksia ja asuttivat uusia maita ja alueita, ja heillä oli usein mukanaan alanoja. Tästä voi päätellä, että alanoa voidaan pitää monien molossirotujen yhtenä esi-isänä.

Alanot ovat aina työskennelleet tiloilla ja niitä on käytetty metsästämään isoja eläimiä. Koirien rakenne erosi niiden työtehtävien mukaan, ja tämä ero oli huomattava keskiajalla. Merkittävä aika alanoille oli renessanssin ja barokkin aikaan. Tuolloin on tehty monia kuvauksia, veistoksia ja maalauksia alanoista.

Karjan paimennukseen ja taltuttamiseen käytetyt koirat olivat pienempiä, raskaampia ja olivat kiivasluonteisempia. Ne työskentelivät lyhyillä matkoilla, lähinnä karsinoissa ja ruohotasangoilla. Nämä koirat tunnetaan nimellä perro de toro.

Metsästykseen käytetyt koirat olivat pitkäjalkaisia koiria, joilla oli korkea kipukynnys ja olivat väsymättömiä. Nämä koirat tekivät pitkiä metsästysreissuja. Kuitenkin tuli muutoksia talouteen, aseiden yleistyminen ja vähempi tarve karjakoirille, joka aiheutti näiden koirien lähes täydellisen katoamisen 1900-luvulla. Vuodesta 1978 ryhmä intohimoisesti metsästäviä ihmisiä aloitti elvyytystyön alano españolin kevyemmästä ja pitkäjalkaisemmasta tyypistä. Suurin kanta löytyi Cantabriasta.

Muutamasta sadasta yksilöstä valittiin parhaat myöhempää kasvatusta varten. Alano tunnustettiin RSCE:n (http://www.rsce.es/) toimesta vuonna 2001. Alano ei kuulu FCI:hin.

Alano on peloton, rohkea, vahva temperamenttinen, tasapainoinen ja lojaali omalle laumalleen. Sen älykkyys ja hyvä fyysinen rakenne tekee siitä loistavan työkoiran. Se soveltuu perhekoiraksi, mutta sitä täytyy kohdella määrätietoisesti. Se ei ole suvatsevainen niille, jotka katsoo epäilyttäviksi. Alano myöskin tunnetaan sen vahvasta puruvoimasta. Se puree koko leuoillaan ja pitää kiinni pitkän ajan.

Alano kehittyy psyykkisesti ja fyysisesti hitaasti. Se on täysin kehittynyt 2 - 3-vuotiaana ja tätä ennen se voi osoittaa epävarmuutta. Täysin kehittynyt alano reagoi kohteluun itsevarmuudella ja on peloton. Omistajalleen se on nöyrä ja on halukas oppimaan.

Hyvin moni alanoharrastaja haluaa huomauttaa, että alanojen leikit ovat rajuja. Niille leikkiminen on erittäin tärkeää kehittymisen kannalta, ja ne samalla opettelevat metsästystä. Alanot pyrkivät leikkiessäänkin siis tähtäämään päähän, jolloin ottavat tiukan otteen nahasta ja riepottelevat. Ei ole siis ihme, että moni suosittelee alanolle kaveriksi toista alanoa. Alano vaatii aktiviteettia ja paljon liikuntaa, se ei ole pelkkä ns. remmikoira vaan tarvitsee irtioloa.

Uroksen säkäkorkeus on 58-63 cm ja narttujen 55-60 cm. Paino 35-45 kg. Väreinä sallitut ovat tiikerijuovainen ja keltainen kaikissa muunnoksissa, musta ja tiikeriraitainen, sudenharmaa, ja kaikki mainitut värit valkoisilla merkeillä.

Kuvia meidän Nolasta, kuvissa ikää 6kk:

On se kyllä mahtavan näköinen koira, ja nola on kyllä todella kaunis.

Voisi oikeastaan laittaa ihan aikuisista alanoista kuvia, eri linjojen koiria:

"Ganado"-linjaisia alanoita (perro de toroa linjoissa, ns. karjakoiratyyppiä):

http://www.alano-espanol.net/foto/nasze%20psy/grupowe/11.04.09/acero.10.04.09.jpg
http://www.lostarantos.net/al/thyson.jpg
http://www.lostarantos.net/al/vitorino3.jpg
http://www.rower.com/ftp/krynica/czerwiec2007/alfalfa2.10.06.2007.jpg
http://www.alanosdelastinieblas.com/public/arti/p7000_i437_244200811292.jpg

Ja sitten näitä ns. pitkän matkan kulkijoita, metsästyslinjaisia alanoita:

http://www.lostarantos.net/al/neme24.jpg
http://www.monteleike.com/index.php?option=com_ponygallery&func=watermark&id=175&Itemid=27
http://www.lostarantos.net/al/hispano3.jpg
http://www.alano-espanol.pl/foto/nasze%20psy/calabria/curro_mlody-korzen.jpg
http://spanish-alano.com/images/Catalina_semiperfil2.JPG
http://spanish-alano.com/images/Sentado.jpg

Linjojahan sekoitetaan toisiinsa, ja alanoissa esiintyy myös pitempi kuonoisempiakin koiria kuin edellä olevat. Työtehtävät ei tosian ole niin jakautuneita kuin aiemmin, eli myös Ganado-alanot metsästää, jne. Perro de toro on siis raskaampi versio alanosta, ja osa sanoo sitä omaksi rodukseen. Kuitenkin näitä koiria on jo alusta asti sekoitettu alanoon, koska ovathan ne aikoinaan olleet yksi ja sama.

Löydän paljon ulkoisia yhtäläisyyksiä Alanon ja Presan välillä

Onhan näillä yhteistä historiaakin

upeita koiria.. kuvittelin aina hieman korkeammiksi

Joo, eihän nämä korkeita sinänsä ole mutta massaa tuleekin sitten useimmille enemmän ja vähemmän
Tuntuu minustakin tuo Nola niin kamalan pieneltä kun doggi on ollut ensin, mutta Nolahan ei enää paljoa korkeutta kasva jos lainkaan.

On se upea ilmestys. Saanko udella, että mikä sai sut hankkimaan Alanon (kasvatussuunnitelmia kenties?) ja mistä päin maailmaa hän on?

Joskus yli 7 vuotta sitten selailin nettiä ja päädyin molossiaiheisille sivustoille (tuolloin jo siis olin molosseista kiinnostunut) ja tuo alano pomppasi eteeni. En sen kummemmin siitä alkanut lukemaan mutta tuumasin että onpa komea koira. Kuitenkin toi alano alko pomppia eteeni monien molossiaiheisten sivujen kohdalla ja monien rotujen yhteydessä, ja kiinnostus nousi. Aloin lueskelemaan, aluksi hieman väritettyäkin stooria. Sitten otin yhteyttä ihan vain mielenkiinnosta kasvattajaan ja juttelin sähköpostin välityksellä rodusta ja sain paljon kullan arvoista tietoa. Päätin että tollanen mulla joskus on, niin teki vaikutuksen tuo koira. Historia kiehtoi kovasti tuossa rodussa, sekä luonne ja käyttäytyminen. Alanoilta vaaditaan kova fyysinen kunto ja rakenne täytyy olla hyvä, jotta se kykenee työskentelemään. Vaikka rotu on suht. tyypillinen molossi, se silti tulee oman laumansa kanssa mahtavasti toimeen ja hyväksyy siihen uusia jäseniä helposti. Toki eka varautuneesti, mutta koska alano työskentelee laumassa, sen tulee tulla myös toimeen eri metsästäjien koirien kanssa kun ne yhteen pistetään. Se on todellä älykäs, ja ketteryyden takia siitä saa loistavan epävirallisen harrastuskoiran ja vaikea kulkuisiin vaelluksiin kumppanin. Se jaksaa pitkiä matkoja, koska on luotu siihen. Se kestää hyvin kylmää ja kuumaa. Aikuinen alano on hyvin itsevarma, ja siksi se ei rähise turhia muille saatika ole mikään maailman paras vahti.. vaikka siihenkin hommaan siitä saa varmasti hyvän koulutuksella. Vaikka se on työkäyttöinen, se on myös loistava perhekoira kunhan saa aktiviteettia. Tämä kaikki sai minut haluamaan alanon entistä enemmän mutten uskaltanut moista koiraa hankkia ennen kuin olisin saanut enemmän tietoa hankittua.

Kaiken noiden vuosien aikana sain tutustua norjalaiseen alanon omistajaan, jolta sain paljon tietoa. Myös eräs puolalainen kasvattaja kertoi paljon ja hänen kanssaan tuli juteltua paljon. Sen ainakin opin, että hanki alanosi vain espanjalaisilta kasvattajilta tai kasvattajilta joiden koirat ovat espanjalaista alkuperää ja tiedä alanojen elvyytyksen kantakoirat. Espanjalaisten kasvattajien kanssa tuli juteltua paljon, ja sain mm. alanojen espanjalaiselta foorumilta paljon hyvää tietoa. Lopulta viime vuonna uskalsin ottaa asian puheeksi avon kanssa, ja päätin etsiä kasvattajaa (joka oli oikeastaan jo tiedossakin). Niinpä viimein tuo ipana tuli minulle.

Kasvatusta en ole ajatellutkaan, en ainakaan niin kauan kun kunnollinen kokemukseni koostuu vain yhdestä alanosta. Näin harvinaisen rodun kanssa on liian suuret riskit ja ongelmat kasvatusta ajatellen, että jätän sellaiset toistaiseksi niille jotka tämän osaa alanon kanssa. Nola tuli tyystin mun kaveriksi, sen kanssa voin tehdä vaelluksia tunturiin sekä kokeilla kaikkea (en siis kisaamisesta ole kiinnostunut) kuten verijälkeä,agia ja tokoa. Tuo ipana on saanut mut muutaman kerran haukkaamaan ilmaa ja miettimään minkä eläimen hankinkaan: kissan, koiran, pantterin, kengurun... En ole pettynyt kertaakaan tuohon, se jatkuvasti yllättää mun positiivisesti. Paitsi kun söi koko sängyn.

Mä suhtaudun aina vähän ihmetellen, kun tänne pitää raahata jostain Vinku-Intiasta saakka superharvinainen rotu, joita on Suomessa 1 ½ kappaletta korkeintaan ilman mitään kasvatuksellisia tai muita rotua hyödyntäviä tavoitteita, varsinkin, kun on kyse työkoiraperäisistä roduista.
Mutta täytyy myöntää, että melkein toivoisin tämän rodun saavan täälläkin hieman jalansijaa. Mieluiten, kuitenkin niin, ettei kaikenmaailman riemuidootit keksi alkaa pilaamaan rotua. Mutta siis erittäin mielenkiintoiselta rodulta kuulostaa ja hyvin olit perustellut valintasi. Ymmärrän täysin miksi rotuun päädyit. Mua harmittaa myös täällä pyörivien molossirotujen terveydentilanne, se rajaa pois monta mielenkiintoista vaihtoehtoa.

Tuo voisi , jopa olla rotu, josta itsekkin voisin kiinnostua ihan tosissaan, vaikka mä en rodulle mitenkään hyödyksi tulisi olemaankaan. Mutta koiranhankinnassa olen liian mukavuudenhaluinen, eikä mua yksinkertaisesti kiinnosta alkaa säätämään elukkaa jostain ulkomailta. Mutta toisaalta täältä kotomaasta alkaa loppua rodut kesken, jos tervettä mielii..

Mein abnarttu on raijattu Lontoosta, mutta en minä sitä tänne joutunut säätämään vaan sen teki kasvattajaystäväni.

Toki sain kuulla heti alkuunsa että miks alano, miksei corsoa, miksei presaa, miksei dogo argentinoa, jne. Alanohan muistuttaa näitä kaikkia jonku verran, varsinkin dogo argentinoa ihan käyttötarkoituksellaankin. Corso oli mielessäni ja on edelleen joskus takaraivossa, mutta se ei vaan tuntunut niin omalta kun sain rotuun tutustua enemmän. Presa on liian vahtiviettinen koira rivitaloelämään sekä koira-aggressiivisuus ei ole kovin harvinaista. Dogo argentinoillakin on tuo toisten kanssa toimeen tuleminen hieman riskialtista jos useampia koiria haluaa omistaa sekä niiden iho-ongelmat ovat yleistymään päin. Ja iso haloo tuli tietty siitä että miksi roudaan metsästys- ja karjakoiran tänne. Kaikilla on kovin hankala tajuta se, että alano on tässä asiassa verrattavissa dogo argentinoon. Molemmat soveltuu hyvin käyttökoiraksi, mutta myös perhekoiraksi kunhan tarjoaa paljon aktiviteetteja ja esim. verijälkeä voi kokeilla epävirallisesti alanon kanssa. Meillä tämä on nyt kokeilussa. Alanohan ei siis hajuaistilla metsästä, ja metsästys tapahtuu muutenkin siten että ajokoirat paikallistaa saaliin ja alanot menevät pitämään villisikaa paikoillaan. Eli nämä ovat periaatteessa tarrautuvia metsästäjiä. Nola esim. tykkää jahdata metsässä lintuja yms mitä näkee, mutta kun ne poistuu näköpiiristä niin innostus laantuu. Ulkona jos hihnassa mennään ja jänis loikkii ohi, niin ei se riennä perään vaan katselee ja seuraa silti minua.

Nola on kasvattajalta, joka on yksi suurimmista alanon kasvattajista Espanjassa ja tiedetään loistavaksi ja intohimoiseksi metsästäjäksi. Hänellä koirat siis metsästyskäytössä, mutta hän on myynyt niitä paljon myös perhekoiriksi koska tietää että alanoista on siihen kunhan antaa määrätietoisen kasvatuksen. Nämä ovat hyvin laumasidonnaisia koiria, joille oma lauma on kaikki kaikessa. Kuului siihen sitten ihmisiä, koiria, marsuja, hevosia, jne. Seurallisuudessa ei ole ihan verrattavissa tanskandoggiin, mutta metsällä ei kadota kun pitää vahtia emäntää minne se menee ja pitäs päästä nukkumaan sänkyyn keskelle

Mua kuitenkin just pelottaa alanon leviämisessä se, että tämä joutuu vääriin käsiin. Monella on käsitys että tämä on joku pitti tai presa. Multa on jopa kyselty pentuja, vain sen perusteella että ovat nähneet Nolan ja se miellytti silmää. That's it. Valitettavasti näitä riemuidiootteja on jo kasvattajissa. Puolassa myydään alanoina koiria, jotka näyttävät enemmänkin raskailta presa-corso sekoituksilta ja värinä on sininen vaikkei se kuulu alanon väreihin enkä koskaan moista ole nähnyt. Englannissa jollakin on napoleita ja alanoita, ja kerran sit näinkin näiden kahden risteytyspentuja myynnissä.. jenkeissä nyt aina on näitä, jotka kasvattavat ties mitä ja kutsuvat alanoiksi. Espanjalaiset kasvattajat varoitteleekin ihmisiä jos jenkeistä aikoo ostaa.

Tietty mää toivon että mulla joskus on kotieläimiä (se nyt on se ainainen lapsuuden haave), jopa villisikoja tarhattuna jotta saisin itselleni hommaa sekä saisin katsoa alanoiden luonnetta niiden avulla kuitenkaan päästämättä tarrautumaan kiinni tietty. Mutta se on pitkän matkan haave, nyt tässä tutustun ensin tohon yhteen kunnolla.

http://blogs.sfweekly.com/thesnitch/Gremlins%201-703817.jpg

Hieman on samaa näköä Gremlins.

Juu leikki sikseen. Komea koiruus ja kiva päästä lukemaan ja katselemaan Alano españolista. Mielenkiintoinen rotu.

^ Olen aina sanonut Nolaa Gremlinsin näköiseksi, koska niissähän on ihan oikeasti samaa näköä.